Koronarajoitusten alkaessa pelkäsin tylsyyttä ja suunnittelin beiben kanssa uutta tekemistä. Sormiruokailun aloittaminen oli yksi näistä. Olimme aloittaneet soseiden maistelun 4kk iässä, mutta minua kiinnosti myös sormiruokailun kokeileminen. Beibe on vaikuttanut kiinnostuneelta ruuista, mitä me aikuiset syömme pöydässä. Lisäksi hän osaa taitavasti pitää leluja käsissään ja viedä niitä suuhunsa, joten ehkä sormiruokailun aloittaminen voisi onnistua. 

Milloin sormiruokailun voi aloittaa?

En tiennyt sormiruokailun käytännön toteutuksesta kauheasti mitään, joten aloin opiskella asiaa. Useissa lähteissä mainitaan, että sormiruokailun aloittaminen onnistuu sitten, kun vauva pystyy istumaan tuettuna. Mutta mistä tietää, milloin vauva on valmis kokeilemaan istumista? Neuvolan terveydenhoitajamme mukaan vauvaa voi istuttaa sitten, kun hän ei sivulle horjuessaan kaadu, vaan ottaa kädellä vastaan. 

Netti on pullollaan näkemyksiä siitä, koska vauva voisi alkaa istua tuettuna. Päätin kuitenkin luottaa terveydenhoitajan näkemykseen ja odottaa, kunnes hän “antaisi luvan” tuettuna istumiselle. Beiben 6kk neuvolassa terveydenhoitaja testasi edellä mainittua refleksiä. Beibe otti hienosti kädellä vastaan ja niinpä beibe sai neuvolasta luvan alkaa harjoitella istumista tuettuna. 

Kun beibe alkoi istua syöttötuolissa, otimme heti sormiruokia kokeiluun. Suurin osa aterioista menee kuitenkin vielä sosemuodossa syötettynä. Ajattelen, että kummassakin ruokailutavassa on hyvät puolensa, joten todennäköisesti beibe ruokailee vielä osittain syötettynä, kunnes hän oppii syömään itse lusikalla. Sormiruokailua on myös se, jos vauva syö itse lusikalla. 

Sormiruokailun turvallisuus ja aloittaminen käytännössä

Ei ole siis olennaista, syökö vauva sormin vai ruokailuvälineellä, kunhan toiminta on vauvasta itsestään lähtöisin. Sormiruokaa annetaan isoina paloina, jotta vauvan on helppo tarttua palaan ja jotta hän saa itse muussata ruokaa suussaan. Valmiit pienet palat voivat aiheuttaa tukehtumisvaaran.    

Aloin tiirailla ruokakaappeja. Mitä sellaista meillä on, mitä voisi tarjota beibelle? Ensimmäisenä annoin banaania. Beibe katseli ihmeissään pöydällä olevaa banaania. Hän tökki sitä etusormillaan, eikä tarttunut siihen. Lopulta hän tökki banaanin alas lattialle. Seuraavalla kerralla tarjosin banaanin palan beibelle omasta kädestäni, jolloin hänen oli helpompi tarttua siihen. Siltikään banaani ei mennyt vielä suuhun asti, vaan putosi lopulta lattialle. Hohhoijaa.

Neljännellä kerralla alkoi tapahtua. Kokeilin tällä kertaa kurkkua. Olin leikannut kurkusta tummanvihreän kuoren pois ja tehnyt isohkon palasen, josta beibe pystyisi syömään kurkun pehmeää siemenosaa. Beibe tarttui kurkun palaan molemmin käsin ja vei sen suuhunsa. Hän alkoi imeskellä kurkun sisustaa. Jes, sormiruokailun aloittaminen onnistui!

Sormiruokailussa vanhempi ei puutu vauvan syömiseen esimerkiksi laittamalla ruokaa vauvan suuhun tai ottamalla ruokaa vauvan suusta pois. Jos vauvan suuhun irtoaa ruuasta pala, hän saattaa kakoa, mutta se ei tarkoita, että vauva olisi tukehtumassa. Ellen olisi lukenut tästä, olisin varmaan mennyt paniikissa ronkkimaan ruokaa pois beiben suusta hänen kakoessaan. Näin toimimalla olisin saattanut vaan tökätä ruokapalan syvemmälle hänen kurkkuunsa.

Sormiruokailua yksittäisillä ruoka-aineilla

Kurkku on selvästi yksi beiben suosikeista. Hän imeskelee pehmeitä osia ahnaasti. Jos kurkun ulompaa osaa irtoaa hänen suuhunsa, hän sylkee palan ulos. Vähitellen myös banaani alkoi maistua. Keitetyt porkkanat sen sijaan eivät miellyttäneet. Tarjosimme myös maissinaksuja, joiden rapeus tuntui alkuun häiritsevän beibeä. Naksut alkoivat kuitenkin maistua sitten kun me aikuisetkin olimme samaan aikaan pöydän ääressä syömässä. Esimerkin voima kenties?

Sormiruokailun aloittaminen käy helposti esimerkiksi maissinaksuilla.
Maissinaksuilla voi hyvin aloittaa sormiruokailun, sillä vauvan on helppo pitää niitä kädessään ja ne ovat sopivan muotoisia suuhun vietäväksi.

Yksittäisten ruoka-aineiden lisäksi halusin myös kokeilla kokata vauvalle. Olen tehnyt osan soseista itse, esimerkiksi sellaisia soseita, joissa on vähän lihaa tai kalaa mukana. Mutta miten voisi kokata sormiruoka-aterian vauvalle? Olin kuullut aiemmin Simppelistä sormiruokakeittiöstä, jonka ohjeilla olin tehnyt joskus vauvavieraille tarjottavaa. Aloin selata reseptejä ja etsiä ruokia, joiden ainesosat löytyisivät meidän kaapistamme. 

Beibe syö aamuisin ja iltaisin puuroa. Välillä puuronsyönti tökkii, joten halusin kokeilla jotain puuron korvaavaa sormiruokaa. Lisäksi halusin testata jonkun liharuuan tekemistä, jotta lounas tai päivällinen onnistuisi myös sormiruokaillen. Tähän mennessä lounaat ja päivälliset ovat olleet kasvissosetta, joissa on toisinaan ollut mukana pieni määrä lihaa tai kalaa. 

Sormiruoka-aterioita vauvalle

Etsin puuron korvaavaa sormiruokaa, jonka ainekset löytyisivät ainakin suunnilleen jo kaapeistamme. Löysin vauvan mikrokeksin ohjeen. Ne vaikuttivat helpoilta tehdä ja seuraavalla kauppareissulla tarvitsisi ostaa vain päärynä. Liharuuaksi valitsin vauvan jauhelihapihvit, sillä seuraavan viikon ruokalistallamme olisi jauheliharuokaa. Vauvan pihvit saisi kätevästi tehtyä samalla kun tekisin muutenkin ruokaa.

Vauva voi syödä periaatteessa samoja ruokia kuin muukin perhe. Vauvojen ruokavaliossa on kuitenkin rajoitukset, jotka tulee muistaa: esimerkiksi suolaa ja maitotuotteita ei anneta alle 1-vuotiaalle.

Lähde: vau.fi

Sekä keksit että pihvit oli helppo tehdä. Testasin ensin keksejä, joiden koostumus oli aika mureneva. Laitoin keksin tarjolle beiben eteen. Hän ei tuntunut hoksaavan, että kyseessä oli jotain syötävää ja muussasi keksin pöytään. Seuraavalla tarjoilukerralla annoin beibelle ensin hänelle tuttua sormiruokaa ja vasta sen jälkeen keksin. Nyt hän ymmärsi, että kyse oli syötävästä. Lisäksi keksi ei ollut enää yhtä murenevaa kuin heti lämmityksen jälkeen, joten siihen oli helpompi tarttua.  

Jauhelihapihvien syönti sujui hyvin saman tien, tosin yli puolet pihvistä päätyi aina lattialle. Beibe tykkäsi muussata pihvin paloja nyrkeissään. Kokonaisuutena sotku oli kuitenkin vähäisempää kuin soseita syödessä. Näiden ruokien muruset oli helppo siivota lattialta ja beiben vaatteista. Isompaa sotkua tuli vain siitä, kun beibe muussasi keksin pöytää vasten. Sotkun määrä tietysti riippuu ruuasta mitä tarjotaan.

Sormiruokailun hyvät ja huonot puolet

Sormiruokailussa on mielestäni paljon hyviä puolia. Voimme syödä yhdessä beiben kanssa samaan aikaan ja osittain samoja ruokia. Itse syömisen lisäksi beibe saa tutkia ruokia sekä harjoitella käsien ja suun motoriikkaa. Uusia makuja on helppo ottaa mukaan, kun ruokia ei tarvitse soseuttaa ennen tarjoamista, vaan pelkkä palastelu saattaa riittää. Sormiruokailu voi olla myös siistimpää verrattuna vaatteille valuvien soseiden syöttämiseen; tämä tosin riippuu ihan tarjottavasta ruoasta. 

Huonoja puolia on ruoan hävikki. Ruokaa tippuu lattialle tai vauva muussaa ruoan käsissään sen sijaan, että laittaisi ruoan suuhunsa. Vauvan syömistä ruokamääristä ei voi myöskään olla niin varma kuin soseita syötettäessä. Ruokaa tuntuu menevän enemmän lattialle kuin suuhun, ja mieleen hiipii huoli siitä, saako vauva tarpeeksi ravintoa. Sormiruokailun aloittaminen kävi helposti, mutta siihen, että vauva söisi oikeasti isoja annoksia itse, menee enemmän aikaa. 

Aiemmin totesin, että sormiruokailu voi olla siistimpää kuin soseiden syöttäminen. Mutta varsinkin mehukkaiden vihannesten ja hedelmien syömisen jälkeen vauvan vaatteet ovat kyllä märät (ellei käytä jotain ruokailuhaalaria). Heikkohermoisille vanhemmille ajoittainen vauvan kakomisen seuraaminen voi olla haastavaa. Sormiruokailuun kuluu ainakin meillä myös enemmän aikaa verrattuna syöttämiseen, joten homma vaatii kärsivällisyyttä. 

Yksittäisten ruoka-aineiden tarjoaminen vauvalle on helppoa. Varsinaisten ruokalajienkin kokkaaminen on iisiä, mutta vie tietysti aikaa ja vaatii valmisteluja. Ainakaan vielä kaupoissa ei myydä vauvoille tarkoitettuja valmisaterioita muuten kuin sosemuodossa, joten sormiruoka-ateriat on kokattava itse. 

Minusta on hauska seurata, miten beibe reagoi ja tutustuu uusiin ruokiin. Pidämme kaikki ruokailutavat valikoimassa: soseet, yksittäiset ruoka-aineet ja silloin tällöin kokatut sormiruoka-ateriat. Sormiruokailemme pari kertaa päivässä ja syötän muilla aterioilla, jolloin ei haittaa, vaikka sormiruuat joskus lentäisivätkin lattialle.  

Sormiruokaillaanko teillä? Mitkä ovat teidän vauvojen suosikkiruokia?