Mistä johtuu katkeroituminen exää kohtaan? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tähän on yllättävän monta syytä. Kamppailin eron ensimmäisten kuukausien aikana paljon katkerien tunteiden kanssa ja halusin löytää ulospääsyn niistä. Avaan, mistä johtuu katkeroituminen exää kohtaan ja miten katkeroitumista voi välttää. Suosittelen tätä tekstiä erityisesti teille pienten lasten vanhemmille, jotka harkitsette eroa tai olette jo eronneet.

Mitä tarkoittaa yksinhuoltajuus?

Olen kasvanut itse eroperheessä ja kuunnellut äitini sekä muiden naisten kertomuksia erotilanteista. Huomaan omassa erotilanteessani ja tuntemuksissani samankaltaisuuksia, joita haluan tuoda nyt julki. Ehkä tämä teksti auttaa jotakuta teistä lukijoista käsittelemään omia tunteitaan ja pääsemään eroprosessissa eteenpäin.

Valitettavasti nettikeskusteluissa törmää katkeran oloisiin yksinhuoltajiin, jotka syyttelevät ex-kumppaniaan. Koska Suomessa lapset usein jäävät erotilanteessa asumaan äitinsä kanssa, ovat nämä yksinhuoltajat useimmiten naisia. Näitä avauksia on mielestäni surullista lukea, koska ne kertovat järkyttävän erotilanteen olevan vielä läsnä kyseisen henkilön tunnemaailmassa.

Oikeastaan sana “yksinhuoltaja” on vähän harhaanjohtava, sillä maassamme suositaan yhteishuoltajuutta, vaikka vanhemmat asuisivat erillään. Tämä tarkoittaa sitä, että toinen vanhemmista on “lähihuoltaja” (tai “lähivanhempi”) ja toinen “etähuoltaja” (tai “etävanhempi”). Lähihuoltaja on se, joka on suurimmaksi osaksi vastuussa lapsesta ja jonka luona lapsi virallisesti asuu. Lapsella on oikeus tavata etähuoltajaansa. Etähuoltaja on myös elatusvelvollinen, eli hän maksaa kuukausittain lähihuoltajalle tietyn suuruisen rahakorvauksen, joka voidaan laskea ja sopia lastenvalvojan luona. 

Vähemmistössä ovat siis “oikeat” yksinhuoltajat, joille on määrätty yksinhuoltajuus syystä tai toisesta. He saavat yksin päättää lapseen liittyvistä virallisista asioista, mutta myös huolehtivat ihan kaikista lapsen asioista yksin. Yksinhuoltajuus ei tosin poista lapsen tapaamisoikeutta toiseen vanhempaansa tai elatusvelvollisuutta. Itse olen “vain” lähihuoltaja, mutta arkikielessä on helpompi kertoa olevansa yksinhuoltaja (eli yh) etenkin niille, jotka eivät tällaisista huoltajuusasioista tiedä.

Näin voit selättää äitiyden mukanaan tuomia epävarmuuden tunteita!

Mistä johtuu katkeroituminen exää kohtaan?

Tästä yhteishuoltajuusbyrokratiasta aiheutuu mielestäni yksi merkittävä katkeruuden aihe. Kuvio kääntyy helposti niin, että lähivanhemmalle kasaantuvat kaikki velvollisuudet, ja etävanhempi pääsee nauttimaan vain oikeuksista. Tämä näkyy esimerkiksi tapaamisoikeudessa: etävanhempaa ei voida velvoittaa tapaamaan lastaan. Hän voi siis jättää noudattamatta sovittuja tapaamisaikoja ilman sanktiota, mutta lähivanhemmalle tulee seuraamuksia, mikäli hän ei luovuta lasta etävanhemmalle sovittuun aikaan. 

Etävanhemmalla on elatusvelvollisuus, mutta hänen ei tarvitse osallistua mihinkään isompiin hankintoihin, mikäli hän ei halua. Vuonna 2021 minimielatusapu on 167,01 e/kk. Jokainen voi mielessään laskea, paljonko siitä jää rahaa elinkustannusten jälkeen käytettäväksi esimerkiksi vaatteisiin, harrastuksiin tai muuhun vapaa-ajanviettoon. Erotilanne kirpaisee yleensä enemmän lähivanhemman kukkaroa sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä, mikäli etävanhempi ei suostu maksamaan suurempaa elatustukea tai osallistu muulla tavoin lapselle tehtäviin hankintoihin.

Etävanhempi saa päättää lapsen asioista siinä missä lähivanhempikin, vaikka ei olisi missään tekemisissä lapsensa kanssa. Esimerkiksi alaikäisen lapsen muuttaessa tarvitaan molempien huoltajien suostumus. Lisäksi passia haettaessa tai pankkitiliä avatessa tarvitaan kummankin huoltajan allekirjoitus. Jos vanhempien välit ovat kireät, nämä ovat tilanteita, joissa kiusantekoa voi ilmetä puolin jos toisin, vaikka kyse on lapsen asioista. 

Virallisten asioiden lisäksi on liuta tunnepuolen asioita, jotka erotilanteen huoltajuuskuviossa voivat hiertää. Näistä voi helposti tulla omia katkeruuden aiheitaan, ellei omia ajatuskuvioitaan ala työstämään. Eroon liittyvät tuntemukset ovat todella voimakkaita, ja ne voivat jatkua lapsen huoltajuusasioiden puitteissa hyvinkin pitkään. 

Erotilanteen ajatukset ja tunteet lähivanhemman näkökulmasta

Kerran kun ex ihmetteli suhtautumistani erääseen välillämme hiertäneeseen asiaan, keksin kuvata tuntemuksiani vertauksen avulla, jotta hän ymmärtäisi näkökulmaani. Niinpä kuvaan erotilanteen yhteishuoltajuuden ristiriitoja vertaamalla huoltajia samassa työpaikassa oleviin työntekijöihin. Tämä työparivertaus avaa sitä, mistä johtuu katkeroituminen exää kohtaan. 

Kuvittele siis, että olet tullut valituksi juuri unelmien työpaikkaasi. Kaikki vaikuttaa todella hyvältä: töissä on kivaa, työparisi on todella ihana ja pidät työtäsi erittäin tärkeänä. Haluat antaa töissä parhaan panoksesi ja työ on ykkösprioriteettisi. Työparisi ylistää taitojasi ja ihailee työtapaasi. Ylempi johto on antanut teille vapaat kädet työn suhteen ja niinpä aloitatte yhdessä työparisi kanssa todella kiinnostavan projektin.

Yhteinen projektinne tulee olemaan pitkä, mutta valmistuessaan se palkitsee teidät molemmat suuresti. Aloitatte projektin innokkaina ja suunnittelette yhdessä projektin välivaiheita. Kerrotte toisillenne visioita siitä, miltä tulevaisuus näyttää projektin edetessä, ettekä malta odottaa, että pääsette seuraavaan vaiheeseen. 

Mitä pidemmälle projekti kuitenkin etenee, sitä vähemmän työparisi tuntuu enää siitä innostuvan. Entisen lämpimän hymyn sijasta hän saapuu töihin kurtut otsallaan. Alat epäillä, oliko projekti sittenkään järkevä ja oliko alkuvaikutelma työpaikasta vain harhaa. Vaikka edelleen pidät työstäsi ja haluat saada projektin valmiiksi, motivaatiosi työskennellä työparisi kanssa alkaa rakoilla.

Mistä johtuu katkeroituminen exää kohtaan erotilanteessa pienen lapsen kanssa?

Projekti on edennyt siihen pisteeseen, että teidän on pakko viedä se loppuun asti. Työparisi vaikuttaa kuitenkin entistä leipääntyneemmältä koko projektiin. Aiempien kehujen sijasta saat yhä useammin kuulla narinaa työtavastasi ja työparisi myös kyseenalaistaa valintojasi työhön liittyen. Olet väsynyt työtaakkasi alla, etkä jaksa aina olla ystävällinen, vaan tiuskit samalla mitalla takaisin. 

Toisinaan työparisi ei vaikuta ollenkaan kiinnostuneelta yhteisestä projektistanne, vaan tekee mieluummin jotain muuta. Koet, ettei hän anna projektillenne yhtä suurta työpanosta kuin sinä. Työparisi kiistää asian. Yrität puhua pomollenne ja saada työparisi mukaan keskusteluun, mutta pomo käskee teidän vain sopia keskenänne asioista. Työparisi mielestä kitiset turhasta, sillä tekihän hän viime viikolla yhden muistion projektiinne (kun sinä teit ihan kaiken muun).

Sitten tulee koronavirus ja siirrytte etätöihin. Olet helpottunut, ettei sinun tarvitse enää nähdä työparisi kyllästynyttä olemusta päivittäin, mutta tilanne tuo muita ongelmia. Et saa työpariltasi tarpeeksi tietoa projektin etenemisestä. Hän ei vastaa viesteihisi tai antaa tietoa hyvin niukasti. On turha odottaa, että hän kertoisi projektin etenemisestä oma-aloitteisesti.

Välillä hän kyllä soittelee sinulle pitkiäkin puheluja. Käy nimittäin ilmi, ettei hän hallitsekaan kaikkia projektinne kannalta olennaisia taitoja. Joudut opastamaan ja perehdyttämään häntä samaan tapaan kuin kesätyöntekijää. Olet hämmästynyt, koska luulit työparisi osaavan tehtävänsä. Et jaksaisi käyttää vähiä voimiasi hänen ohjaamiseensa, mutta sinun on pakko, tai muuten projekti menee pieleen. 

Kumppani petti odotuksesi, mistä johtuu katkeroituminen exää kohtaan

Olet suunnattoman pettynyt työpaikkaasi. Et saa tukea pomoltasi tai muilta työntekijöiltä, vaan joudut luovimaan yksin vastahakoisen työparisi kanssa. Suurin osa työmäärästä on jo harteillasi, ja työparisi yrittää nakittaa kontollesi yhä uusia tehtäviä. Otat myös osan tehtävistä hoitaaksesi ilman mutinoita, sillä et luota siihen, että työparisi osaisi hoitaa tehtävät asianmukaisesti. 

Projekti on edelleen sinulle tärkeä ja haluat hoitaa työsi mahdollisimman hyvin. Oman jaksamisesi vuoksi joudut kuitenkin lähes pakottamaan työparisi hoitamaan edes vähän enemmän tehtävistä. Koet huonoa omaatuntoa, koska tiedät, ettei projekti ole hänelle samalla tavalla merkityksellinen kuin sinulle. Haluaisit antaa projektin tehtäviä hoidettavaksi sellaiselle tyypille, joka suhtautuu niihin yhtä vastuuntuntoisesti kuin sinä.

Et saa häneltä tietoa, miten hän hoitaa projektia omalta osaltaan. Sinulla ei myöskään ole varmuutta siitä, hoitaako hän tehtävänsä ohjeiden mukaan. Olette työntekijöinä samanarvoiset, joten et voi vaatia häntä tekemään asioita samalla tavalla kuin sinä, vaikka olisit testannut ja todennut oman menetelmäsi toimivimmaksi. 

Ero lapsiperheessä aiheuttaa ristiriitaisia tunteita

Muistelet kaiholla alkuaikojasi työpaikassa, jolloin kaikki oli vielä kivaa ja yhteistyönne työparisi kanssa toimi loistavasti. Sinusta tuntuu, että työparisi on pettänyt odotuksesi ja jättänyt lähes koko projektin sinun hoidettavaksi. Katselet katkerana, kuinka innokkaasti hän suhtautuu muihin työprojekteihin. Olet vihainen itsellesi, että lähdit tekemään tätä projektia hänen kanssaan ja että edelleen kaikesta huolimatta ikävöit hyviä aikojanne.

Samaan aikaan olet kuitenkin iloinen siitä, että työparisi ansiosta sinulla on nyt itsellesi tärkeä projekti, jota saat työstää. Olet surullinen siitä, ettei projekti tainnutkaan olla työparillesi yhtä tärkeä ja ettei hän halunnutkaan sitoutua sinun kanssasi työskentelyyn.

Alat katsella uutta työpaikkaa. Samalla tiedät, että projektinne jatkuu vielä pitkään. Vaikka saisitkin toisen työpaikan, joudut olemaan työparisi kanssa tekemisissä ja hoitamaan yhteisen projektinne loppuun. Pelkäät, miten työparisi suhtautuisi, jos hankkisit uuden työpaikan. Olet myös utelias siitä, katseleeko työparisikin uutta työpaikkaa.

Jossain kohtaa löydätte tavan hoitaa kanssakäymisenne niin, että projekti etenee, mutta ette ole muuten toistenne kanssa tekemisissä. Sinua kuitenkin edelleen ärsyttää, että suurin osa työtehtävistä on sinun harteillasi työparisi keskittyessä muihin asioihin. Rauha on myös huteralla pohjalla: välillenne saattaa koska tahansa tulla selkkaus lähestulkoon mistä tahansa asiasta. Koet, että sinun täytyy tehdä melkein kaikki päätökset projektiin liittyen yksinäsi, ja sen lisäksi joudut kuuntelemaan työparisi ikävät kommentit työskentelyysi liittyen. 

Katkeruus vaikeuttaa vanhempien välistä yhteistyötä eron jälkeen

Miltä tällainen kertomus kuulosti? Ei kovin mukavalta työpaikalta, eihän? Vaihda työparin paikalle ex-kumppani (etävanhempi), työpaikaksi perhe ja parisuhde. Projekti ja työtehtävät ovat lapsi ja lapsen kasvatus, etätyö on muutto eri osoitteisiin. Saat näin kuvauksen lähivanhemman tuntemuksista erotilanteessa.

Onneksi kaikki erotilanteet eivät mene näin ja monesti vanhemmat pystyvät tekemään lapsen asioissa hyvin yhteistyötä. Voi myös olla, että alun tunnemyrskyn jälkeen yhteistyö lapsen asioissa alkaa pikkuhiljaa sujua paremmin. Toisinaan huoltajuus on ihan oikeasti pystytty jakamaan fifty-fifty vanhempien kesken. 

Yhteistyötä vaikeuttaa kuitenkin katkeruus, minkä huomasin itsekin. Nimittäin heti, kun olin päässyt irti isoista negatiivisista tunteista exääni kohtaan, yhteistyömme alkoi sujua paremmin. Hän alkoi oikeasti kuunnella mitä minulla oli sanottavaa ja ottamaan huomioon asiat, joita toin Beibeen liittyen esille. Minusta tuntui myös mukavemmalta joustaa hänen toivomissaan asioissa, sillä minulla oli enemmän luottamusta välillämme olevasta vastavuoroisuudesta. 

Mistä johtuu katkeroituminen exää kohtaan ja miten siitä voi päästä yli?

Miten katkerista tunteista voi sitten päästä yli? Ne vaativat paljon työstämistä ja itsetutkiskelua. Ratkaisevaa itselläni oli oma haluni olla enää tuntematta niitä tunteita. Koin, että viha ja katkeruus exääni kohtaan veivät omat energiani niin alas, etten enää halunnut tuntea häntä kohtaan sellaisia tunteita. 

Tein järkyttävän havainnon, että syytin exääni tilanteestani. Oli exän syytä, että olin yksin lapsen kanssa huonossa taloudellisessa tilanteessa ja joutunut karvaasti pettymään perhehaaveiden suhteen. Mutta oikeasti mikään näistä ei ollut exän syytä. Olin itse valinnut lähteä suhteesta ja olin myös ollut itse osallisena tapahtumiin, jotka lopulta johtivat eroon. Ex ei ole vastuussa minun taloudestani tai siitä, saanko toteutettua omia unelmiani. Minä olen itse vastuussa kaikesta tästä ja kykenevä tekemään omat valintani.

Vaikka tämän tajuaminen oli musertavaa, se oli samalla myös vapauttavaa. Aloin nimittäin keskittää energiani syyttelyn ja negatiivisten tunteiden sijasta omaan elämääni ja omiin unelmiini. Totesin, että asiani ovat päällisin puolin ihan ok erosta huolimatta. Voin omalla toiminnallani vaikuttaa siihen, että tulevaisuudestani tulisi parempi. 

Annoin itseni surra. Sallin itseni itkeä ja tuntea ikävää. Tiedostin, että vihani kumpusi siitä, että koin tulleeni loukatuksi enkä saanutkaan vastarakkautta. Lohdutin pettynyttä minääni kuin pientä lasta. Muutaman viikon jälkeen nämä raskaat tunteet alkoivat hälvetä. Silloin tuntui turhalta miettiä niitä asioita, jotka olin menettänyt. Halusin mieluummin miettiä asioita, jotka minulla oli hyvin ja joita voisin tulevaisuudessa saavuttaa.

Millainen kokemus ero oli vauvavuonna? Lue lisää tästä!

Samaistuitko tarinaan tai siinä kuvattuihin fiiliksiin? Kerro kokemuksistasi kommenteissa tai lähetä minulle viesti!