Oletko joskus kuullut termin metatyö? Tiedätkö mitä kaikkea se lapsiperheessä sisältää? Beiben syntyessä metatyön määrä löi minut ällikällä. Lapsen myötä hoidettavien asioiden määrä lisääntyi ja uusia toimintatapoja piti tietoisesti miettiä. Perhearki oli aluksi sotkua, joka vaati metatyötä selkiytyäkseen. Metatyö uuvuttaa etenkin uuden äidin herkästi. Lue, mitä kodin metatyö pitää sisällään ja mitä sen tekeminen vaatii tuoreelta vanhemmalta!

Metatyö on piilossa olevaa ajatustyötä

Periaatteessa kaikki työskentely voidaan jakaa varsinaiseen suorittavaan tekemiseen ja suunnitteluun. Jälkimmäinen on metatyötä: suunnitteleminen vaatii ajattelua ja kokonaisuuden hahmottamista. Jotta tekeminen olisi sujuvaa ja mielekästä, täytyy se ensin suunnitella. Metatyön lisäksi voidaan puhua myös piilotyöstä, eli ajatustyöstä, joka ei näy konkreettisesti ulospäin.

Perhe-elämässä suunnittelutyötä riittää varsinkin lasten osalta. Aiemmin julkisessa keskustelussa on puhuttu paljon kotitöiden jakaantumisesta miesten ja naisten kesken, mutta keskustelu on koskenut mielestäni enimmäkseen suorittavaa työtä. Viime vuosina on alettu puhua enemmän myös metatyön osuudesta, mikä on todella tärkeä muutos. Varsinkin kotiaskareiden metatyö kaatuu useimmiten äitien harteille isien osallistuessa enemmän suorittavaan kotityöhön. Kuvio, jossa äiti pitää kodin ”langat käsissään” ja pyytää isää hoitamaan tiettyjä tehtäviä, on tuttu useissa perheissä. Isä tekee kun pyydetään, mutta kaikki suunnittelu, ennakointi ja muu ajattelutyö on äidin vastuulla.

Tällaista työnjaon ongelmaa on helpompi lähteä ratkomaan, kun se on ensin tunnistettu. Lapsiperheessä arkeen liittyviin töihin tulee lisäystä lasten myötä, kun esimerkiksi ruokaa pitää tehdä enemmän ja kotia tarvitsee siivota useammin. Mutta lapsien myötä tulee myös ihan uusia metatyön alueita, joita ei välttämättä ole edes tullut ajatelleeksi ennen lapsen syntymää. 

Nämä asiat muuttuvat kun vauva tulee taloon!

Kuka teidän perheessä tekee nämä metatyöt?

Kotona metatyötä sisältyy ihan kaikkiin askareisiin. Ajatellaan vaikkapa siivousta, jonka suunnitteluun liittyvät muun muassa seuraavat kysymykset: 

  • Milloin siivotaan?
  • Missä järjestyksessä siivoustoimenpiteet tehdään? 
  • Tarvitseeko siivousvälineitä tai puhdistusaineita hankkia lisää? 
  • Kuka suorittaa mitkäkin siivoustyöt?

Tai ruoanlaitto:

  • Mitä syödään?
  • Kuka tekee ruokaa?
  • Milloin ruokaa tehdään?
  • Mitä kaupasta tarvitsee hankkia?
  • Kuka käy kaupassa?
  • Milloin kaupassa käydään?

Ja tässä oli vain muutama esimerkki. Ruoanlaitossa kun pitää huomioida tietysti myös erityisruokavaliot, allergiat, lempiruoat, elintarvikkeiden päiväykset, ruoan hinta, kaupassa käyntiin ja ruoanlaittoon kuluva aika jne. Huhhuh!

On sanomattakin selvää, että lapsen syntyessä metatyön määrä kasvaa. Lapselle pitää tehdä tiettyjä hankintoja, vauvanruoka poikkeaa aikuisten ruokavaliosta, neuvolassa pitää käydä…ja lapsen kasvaessa mukaan tulevat tietysti myös harrastukset ja kaverisuhteet, joihin lapsi tarvitsee ainakin aluksi vanhemman ohjausta sekä tukea.

Metatyö voi joskus olla kivaakin, mutta useimmiten se on vain pakko tehdä

Lapseen liittyvää metatyötä ei kunnolla ymmärrä, ennen kuin sen itse kokee. Tyypillinen esimerkki ovat lastenvaatteet: ennen lapsen syntymää katselin kiinnostuneena kaikkia kauniita lastenvaatteita ja mietin, kuinka ihanaa on päästä hankkimaan omalle pikkuiselle söpöjä vaatteita. Kun Beibe oli puolen vuoden ikäinen, aloin kuitenkin kyllästyä koko hommaan. 

En tarkoita, etteikö vaatteiden hankkiminen olisi kivaa tai ettenkö nauttisi niiden ostamisesta. Kotiaskareiden teko on joskus kivaa, vaikka kyseessä onkin pakollisten tehtävien suorittaminen. Uutuuden viehätyksen ja estetiikan lisäksi vaatehankintojen tekemisessä on vaan niin paljon tylsiä ja haasteellisia puolia, että nykyään vaatteiden hankkiminen tuntuu useimmiten pakolliselta velvollisuudelta kuin kivalta jutulta.

Kotiin ja perheeseen liittyvä metatyö sisältää esimerkiksi vaatehuollon.
Joskus kotityöt ovat mukavaa ajanvietettä, mutta suurimmaksi osaksi ne ovat silti pakollisia tehtäviä. Esimerkiksi lastenvaatteiden hankkiminen on toisinaan kivaa, mutta useimmiten homma tuntuu kuitenkin velvollisuudelta kaiken siihen liittyvän metatyön takia.

Ennen vaatekaupoille menoa pitää tehdä hirveä määrä päätöksiä. Ostanko vaatteet uutena vai käytettynä? Paljonko käytän niihin rahaa? Mitä ominaisuuksia vaatteissa pitää olla? Kuinka monta kappaletta tiettyä vaatekappaletta tarvitaan? Minkä tyylisiä vaatteita haluan hankkia? Painotanko vaatehankinnoissa esimerkiksi eettisyyttä, kotimaisuutta, muodikkuutta tai jotain muuta? 

Näiden lisäksi on käytännön asioita, joista pitää olla selvillä. Minkä kokoisia vaatteita tarvitaan? Onko tiettyjä vaatemerkkejä tai -malleja, jotka sopivat tai eivät sovi Beibelle? Milloin ehdin tehdä vaateostokset? Missä kaupoissa käyn vai ostanko verkosta? Onko kaapissa jo valmiina seuraavan koon vaatteita? Ennen ostamista pitää vielä tarkistaa ostettavan vaatteen pesuohjeet ja etenkin kirpputorilta ostettaessa vaatteen kunto. 

Mielestäni kaikista ärsyttävin osuus on lopuksi: nimittäin vaatteista eroon hankkiutuminen sitten, kun ne ovat jääneet pieneksi. Vaatteet pitää lajitella myytäviin, kierrätettäviin ja lahjoitettaviin. Ja sitten vaatteet pitää vielä toimittaa tuttaville, joilla on pienempiä lapsia, tekstiilikierrätykseen ja kirpputorille. Kaikkia ei tietenkään saa myytyä, joten kirpputorimyynnin jälkeen pitää tehdä todennäköisesti vielä toinen kierros lahjoitettavien ja kierrätettävien osalta. Hirveä määrä työtä ja ennen kaikkea ajateltavaa! 

Tämä puuttuu uudelta vanhemmalta, ja siksi metatyö on haastavaa

Vastasyntyneen vauvan kanssa kaikki edellä mainitun kaltaiset hankinnat aiheuttavat uudelle vanhemmalle vielä enemmän päänvaivaa, koska kokemus vaikkapa omalle vauvalle sopivista vaatteista puuttuu. Nyt osaan jo suunnilleen sanoa, millaisia vaatteita Beibelle kannattaa hankkia, koska vauva-aikana tein useita erehdyksiä. Ei ollut mukavaa sovittaa hänelle uusia housuja vain huomatakseen, etteivät ne oikeasta kokomerkinnästä huolimatta sovi hänen päälleen ollenkaan. Tai että esimerkiksi syksyllä syntyneelle vauvalle kokojen 50-62 lyhythihaiset bodyt ja paidat ovat suhteellisen turhia hankintoja, koska talvella niiden päälle tarvitsee sitten kuitenkin vielä pitkähihaisen paidan.

Vanhempien pitää ottaa haltuun uusia metatyön alueita lapsen kasvaessa.

Lapsen kasvaessa metatyö muuttuu. Vanhempien pitää ottaa haltuun uusia metatyön alueita lapsen aloittaessa päiväkodin, koulun ja harrastamisen. Vaihtuviin tilanteisiin voi olla haastavaa löytää yksiselitteisiä rutiineja, jotka helpottaisivat arkea. Lisäksi jo taaperolla voi olla aika vahva mielipide esimerkiksi siitä, millaisia vaatteita hän suostuu käyttämään, joten lapsen oma näkemys pitää myös huomioida.

Kotitöiden tekeminen ei ole mitään rakettitiedettä. Mutta jatkuva päätösten teko ja niiden toteuttaminen on monimutkaista silloin, kun rutiinit puuttuvat. On helppoa tehdä esimerkiksi perheen ruokaostokset, kun tietää, mitä pitää ostaa ja milloin kaupassa käydään. Jos nämä pitää päättää joka kerta erikseen, hommaan saa kulumaan huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa. Tylsistä, toistuvista tehtävistä kannattaa siis pyrkiä tekemään rutiineja, jolloin voimavaroja jää enemmän kivoihin juttuihin. 

Tiedätkö nämä yllättävät tavat, joilla laulaminen voi helpottaa arkeasi lapsen kanssa?