7. raskauskuukausi oli itselläni hieman ristiriitaista aikaa. Toisaalta keskiraskauden pirteyttä oli vielä jäljellä, mutta toisaalta huomasi kasvavan vatsan vaikuttavan jo jaksamiseen. Aika tuntui matelevan, ja tuntui hullulta, että raskautta olisi kuitenkin vielä kolme kuukautta jäljellä. 7. raskauskuukausi lasketaan loppuraskaudeksi, ja minusta se tuntui siirtymävaiheelta keskiraskaudesta loppuraskauteen.

7. raskauskuukausi toi mukanaan uusia raskausoireita

Olin tuntenut vauvan ensimmäiset liikkeet neljännen raskauskuukauden lopussa ja liikkeet näkyivät vatsan pinnalla rv 22 lähtien. Vauvan liikkeet tuntuivat tässä vaiheessa siis jo selkeästi. Joinain päivinä liikkeitä ei tuntunut niin paljoa, joten olin huolissani ja mietin, onko kaikki hyvin. Niinpä tein liikelaskentaa iltaisin, vaikka virallisesti sitä ei näillä raskausviikoilla vielä tarvitsekaan tehdä. Se kuitenkin vähensi huoltani, kun sain laskettua tarvittavan määrän vauvan liikkeitä.

Vatsa oli kasvanut jo melkoisesti ja vaikutti jaksamiseen. Joinain päivinä olin todella pirteä ja energinen, ja sitten taas seuraavana päivänä saatoin olla ihan väsy. Kävelyvauhtini oli selvästi hidastunut, mutta jaksoin silti tehdä pitkiä kävelylenkkejä. Lomalla kävimme Lapissa, missä jaksoin kävellä tuntureiden huipuille. Lomaviikko oli kuitenkin rankka johtuen pitkistä ajomatkoista ja huonosti nukutuista öistä.

7. raskauskuukausi vaikutti jaksamiseen.
7. raskauskuukaudella jaksoin kävellä pitkiäkin matkoja (joskin hitaasti), mutta portaiden kulkeminen oli todella vaivalloista. Ja tottakai vaellusreitiksi sattui juuri sellainen, jossa tällaisia pitkiä portaita oli paljon!

7. raskauskuukaudella yöunet alkoivat huonontua. Raskausmaha oli jo sen verran iso, että sängyssä oli vaikea löytää hyvää asentoa. Lisäksi vauva liikkui yleensä silloin, kun itse olin levossa; eli esimerkiksi öisin. Raskauden myötä kehoni lämmönsäätely myös muuttui. Aiemmin olin vilukissa, mutta raskaana ollessa olo tuntui monesti liian lämpimältä ja hiki valui. Keskikesän helteet ovat tukalaa aikaa olla raskaana.

Rv 26 tunsin ensimmäisen kerran vauvan hikan! En ollut tiennyt, että sikiöllä voi olla hikka ja että odottava äiti voisi tuntea sen. Vauva vatsassani hikottelikin usein. Rinnoista tuli myös useammin muutamia pisaroita oranssinkeltaista maitoa. Ilmeisesti kyse oli ensimaidosta eli kolostrumista. Väritöntä ja hieman keltaista eritettä oli tullutkin jo viidenneltä raskauskuukaudelta lähtien. 

Kun 7. raskauskuukausi oli lopuillaan, koin ensimmäiset harjoitussupistukset. En aluksi tiennyt, mitä ne olivat. Monet olivat jo aiemmilla raskausviikoilla kyselleet, että onko ollut supistuksia. Minulle tuli harjoitussupistuksia eli “harkkasuppareita” liikkuessa rv 28 lähtien. Vatsan pinta meni kovaksi, ikään kuin vatsalihas olisi krampannut. Supistus kesti muutaman sekunnin ja meni ohi levolla. Toisinaan jouduin hiljentämään vauhtia tai pysähtymään kesken kävelyn supistuksen vuoksi. Joinain päivinä lähinnä lepäilin, jos tuntui, että supistuksia tuli pienestäkin rasituksesta. 

Äitiyspäivärahan hakeminen ja sokerirasituskoe

Tunsin toisinaan oloni yksinäiseksi ja 7. raskauskuukaudella asensin pitkän pohdinnan jälkeen puhelimeeni Momzie -nimisen sovelluksen. Se on vähän niin kuin äitien Tinder: sitä kautta voi siis löytää muita äitejä kavereiksi. Minusta tuntui myös, että mieheni ei ollut samassa vaiheessa vauvan tuloon liittyvien fiilisten kanssa, enkä näin ollen kokenut saavani häneltä sellaista tukea mitä olisin kaivannut. Käynti neuvolapsykologilla auttoi minua kuitenkin ymmärtämään tilannetta paremmin. 

Rv 25 tienoilla selvittelin äitiyspäiväraha-asioita. Pähkäilin hakemuksen kanssa kauan, kunnes lopulta varasin ajan Kelaan. Virkailijan kanssa epäselvät asiat ratkesivat saman tien ja kävi ilmi, että saankin ehkä parempaa äitiyspäivärahaa kuin mitä olin odottanut! Äitiyspäivärahan hakuprosessi oli kyllä silti hankala määräaikaisen työntekijän näkökulmasta: hakemuksessa pitää huomioida se, maksaako työnantaja palkkaa äitiyslomalla vai ei, ja määräaikaisessa työsuhteessa tähän liittyy erinäisiä ehtoja.

Rv 27 oli vuorossa sokerirasituskoe, joka tehdään mahdollisen raskausdiabeteksen havaitsemiseksi. Ennen koetta piti olla syömättä ja juomatta. Sokerirasituskoe tehtiin labrassa. Minun piti juoda ällöttävän makuista sokerilitkua ja odottaa labran odotusaulassa, jotta verensokerista saataisiin paastoarvot mitattua. Sokerilitku maistui 50 kertaa makeammalta limen makuiselta limsalta, jota en sokerirasituksen jälkeen olekaan halunnut enää juoda. (Eräs kaverini oli kuulemma saanut valita sokerilitkun maun, mutta ilmeisesti minun labrassani oli vain tuota limen makuista litkua.)

Sokeriarvoni olivat hiukan koholla verrattuna normaaliin, mutta eivät kuitenkaan niin paljoa, että raja-arvot olisivat ylittyneet. Minulla ei siis todettu olevan raskausdiabetesta. Rv 28 painoa oli tullut lisää noin kuusi kiloa verrattuna raskautta edeltäneeseen painoon. Lantiolle ja rintoihin oli tullut lisää mittaa noin viisi senttiä. Eniten raskauden eteneminen näkyi vyötäröllä, jonka ympärys oli kasvanut melkein 20 cm! Tästä noin neljä senttimetriä oli tullut seitsemännen raskauskuukauden aikana. 

Valmistautuminen vauvan tuloon

Loppuraskauden alkaessa aloin enemmän valmistautua henkisesti vauvan tuloon. Minun teki mieli hankkia puuttuvat vauvatarvikkeet ja sisustaa vauvan nurkkaus makuuhuoneeseemme. Jostain syystä pelkäsin, että vauva syntyisi ennenaikaisena, ja halusin varmistaa, että kaikki olisi varmasti valmiina vauvan syntyessä.

Lepäilyn ohessa lueskelin vauvoihin liittyvää kirjallisuutta, esimerkiksi vauvan unta käsittelevän kirjan. Halusin miettiä ja suunnitella tulevaa arkea vauvan kanssa jo valmiiksi. En tietenkään voinut olla varma siitä, että suunnitelmani toimisi käytännössä, mutta siitä huolimatta koin oloni turvallisemmaksi kun minulla oli edes jonkinlainen näkemys tulevaisuutta koskien. 

7. raskauskuukausi siirtää ajatuksia kohti tulevaa elämää vauvan kanssa.
Raskausaikana kävelin paljon luonnossa. ”Pesänrakennusvietti” ja tulevaisuuden suunnitteleminen tuntuivat ajankohtaisilta tässä kohtaa raskautta.

Vastapainoksi yritin liikkua ja pitää itsestäni huolta. Kävin joogassa, tein pitkiä kävelylenkkejä ja kävin myös harvakseltaan salilla tekemässä jonkun kevyen treenin. Kavereita tavatessa oli kivaa päivittää omat kuulumiset raskautta koskien ja jutella lapsista, mutta toisinaan se ärsytti suunnattomasti. Välillä tuntui, ettei minulla ollut mitään elämää “raskauden ulkopuolella”. Olisin joskus halunnut jutella jostain muustakin kuin vauvoista tai lapsista.

Millainen vointi teillä on tai oli 7. raskauskuukauden aikana?