Viidennellä raskauskuulla maha alkoi olla sen verran turvonnut, että käytin äitiyshousuja koko ajan. En halunnut, että raskaus näkyisi vielä kaikille, joten käytin löysähköjä paitoja. Vatsa ei vielä näyttänyt varsinaisesti vauvamahalta, mutta senttejä oli tullut vyötärölle jo muutama lisää. Lisäksi paino oli noussut parilla kilolla.

Raskausoireet ja sikiön liikkeet

Olin tuntenut sikiön liikkeet ensimmäisen kerran raskausviikolla 16. Joinain öinä heräilin liikkeisiin. Parhaiten liikkeitä tuntui juuri silloin, kun itse olin levossa; eli iltaisin, öisin ja ollessani esim. töissä tauolla. 

Raskausviikon 18 tietämillä liikkeet vaimenivat ja olin aivan paniikissa. Entä jos vauvalla on jokin huonosti?! Muutaman päivän ajan liikkeitä tuntui vähemmän. Olin juuri päättänyt varata ajan neuvolaan tilanteen tarkistamiseksi, kun sitten liikkeet alkoivat taas tuntua selkeästi. Olin todella helpottunut. Ehkä kyse oli kohdun ja lapsiveden määrän kasvamisesta, jonka vuoksi liikkeitä ei tuntunut niin selvästi (näin jälkikäteen spekuloituna). 

Uusina “raskausoireina” tulivat itselleni tässä vaiheessa lisääntynyt valkovuoto ja rinnoista tihkuva erite. Valkovuoto oli todella runsasta ja vetistä, ja pikkuhousunsuojien käytöstä tuli ihan pakollista. Tisseistä alkoi tulla harvakseltaan pari tippaa kerrallaan eritettä, joka oli joko läpinäkyvää tai kellertävää. Kellertävä erite ilmeisesti on kolostrumia, eli ns. ternimaitoa, joka on tärkeää ensiravintoa juuri syntyneelle vauvalle. No, onneksi minulla oli muutamat liivinsuojat hankittuna jo hyvissä ajoin.

Raskaudesta kertominen työnantajalle

Raskaudesta pitää kertoa työnantajalle vähintään kahta kuukautta ennen äitiyslomalle jäämistä, mutta itse päätin kertoa hyvissä ajoin mm. sijaisjärjestelyiden takia. Pomolle kertominen jännitti minua todella paljon. Pelkäsin, miten hän suhtautuisi. Pelkäsin myös, miten kävisi määräaikaisen työsuhteeni jatkon osalta. Valitettavasti työelämässä syrjintä raskauden vuoksi ei ole harvinaista, joten työsuhteeni tilanne mietitytti todella paljon.

Onneksi pomo oli aidosti iloinen puolestani, ja työsuhteenkin osalta asiat lopulta järjestyivät niin kuin pitikin. Määräaikaisen työsuhteen ja äitiysloman yhdistelmässä on kyllä omat haasteensa, joten en ihmettele, miksi monet pitävät vakityötä edellytyksenä lasten hankkimiselle. 

Vaikka keskiraskaus muuten oli hehkeää aikaa, niin viides raskauskuukausi oli kyllä itselleni ahdistuksen ja stressin täyttämää. Töissä oli juuri silloin todella kiireistä, ja työsopimuksen jatko stressasi minua varsinaisten töiden lisäksi. Taloudellinen tilanteeni tulevaisuudessa huoletti: entä jos en pätkätyöhistoriastani johtuen saisi kunnollista äitiyspäivärahaa ja joutuisin elämään penniä venyttäen? Tai olemaan täysin miehen elätettävänä?

Viidennellä raskauskuukaudella vauvan tulo alkoi tuntumaan jotenkin konkreettisemmalta ja epätietoisuus tulevasta muutoksesta hiersi parisuhdetta. Minua ahdisti, kun mies ei ymmärtänyt tuntemuksiani. Neuvolan hoitaja huomautti, että mies usein on vauvaa koskevien ajatusten kanssa hieman naista “jäljessä”; hän kun ei tunne vauvaa kehossaan toisin kuin nainen. Harkitsin ajan varaamista neuvolapsykologilta. Tajusin, ettei minulla ollut ketään tuttua, joka olisi myös raskaana ja jolta voisin saada vertaistukea.

Neuvolan perhevalmennuksessa

Viidennellä raskauskuulla osallistuimme myös neuvolamme järjestämään perhevalmennukseen. Valmennuskertoja oli kolme, ja niiden sisältönä oli synnytys, imetys ja parisuhde. Perhevalmennuksen toteutus varmasti vaihtelee kaupungeittain, mutta omassa neuvolassamme toteutus oli luentotyyppinen suuresta osallistujamäärästä johtuen. 

Valmennukseen kannattaa oikeasti mennä vasta paria kuukautta ennen laskettua aikaa, sillä informaatio ei ollut meidän kohdalla vielä niin ajankohtaista. Niinpä valmennuskerroilla oli vähän tympeää istua. Seuraava valmennus olisi kuitenkin ollut jo niin lähellä laskettua aikaani, että päätin pelata varman päälle ja käydä valmennuksen hyvissä ajoin.

Emme myöskään olleet pariskuntana henkisesti “samalla tasolla” muiden tulevien vanhempien kanssa, joten parisuhdetta käsitellyt valmennuskerta oli ahdistava. Muut parit olivat jo miettineet kaikenlaista tulevasta vauvasta ja omasta parisuhteestaan, kun me vasta olimme kypsymässä ajatukseen, että saamme vauvan.

Rakenneultrassa saa arvion vauvan sukupuolesta

Raskausviikolla 20 oli toinen ultraäänitutkimus, niin sanottu “rakenneultra”. Tässä ultraäänitutkimuksessa tarkastetaan nimensä mukaisesti sikiön rakenteet. Lisäksi tutkitaan lapsiveden määrä ja istukan sijainti. Sikiöstä tehdään myös painoarvio. Jos painoa on liian vähän, voi istukan toiminnassa olla jotain häiriötä. Jos painoa taas on paljon, voi olla, että äidillä on raskausdiabetes. 

Omalla vauvallani oli kaikki kunnossa. Saimme jälleen hänestä kuvia, myös 3D-kuvia. Oli hämmentävä tieto, että sikiöllä on tässä vaiheessa kaikki kehonosat olemassa. Seuraavina viikkoina ne kasvaisivat ja kehittyisivät. Rakenneultrassa selvisi myös, että istukkani oli siirtynyt kohdun takaseinämään (varhaisultrassa istukka oli ollut kohdun etuseinämässä. Liikkeet tuntuisivat siis paremmin, ja istukan sijainti mahdollistaisi alatiesynnytyksen. 

Rakenneultra on siitä kutkuttava tutkimus, että siinä voidaan tarkastella myös vauvan  sukupuolta. Jos vanhemmat haluavat, ultraaja voi kertoa kumpaa sukupuolta sikiö on. Asia kiinnosti minua, mutta olisin voinut jättää sukupuolen myös arvoitukseksi, joka selviäisi synnytyksessä. Mieheni kuitenkin halusi tietää, joten kysyimme asiaa. “Tyttöä minä olen tässä koko ajan katsellut”, ultraaja vastasi hymyillen. Siis sittenkin tyttö, huolimatta omasta poika-fiiliksestäni! 

Samaan aikaan olin sukupuoli-uutisesta iloinen, mutta myös kriittinen: haluaisin kasvattaa lapseni jokseenkin sukupuolisensitiivisesti ilman vaaleanpunaisten prinsessahörhelöiden tuputtamista. (Toki hän saisi vaaleanpunaisia prinsessahörhelöitä, jos niitä itse haluaisi!) Toivoin myös, että maailma olisi tytöille oikeudenmukaisempi paikka kun lapseni varttuisi. Koitin samaan aikaan pitää mielessä, että sukupuoli olisi vasta arvio. Etenkin tyttöarviot saattavat olla toisinaan vääriä. Synnytyksessähän se lopulta selviäisi, ja oli sitten kumpi vaan, niin hän olisi kuitenkin minun ihana lapseni.  

Koska rakenneultrassa kaikki oli hyvin, tarkoittaisi se sitä, ettei minulle tehtäisi enää ultraäänitutkimusta ennen synnytystä, ellen sitten menisi yksityiselle ja maksaisi tutkimusta itse. Tämä tuntui jotenkin hämmentävältä, mutta kaupunkimme linjaus on tarjota kaksi ultraäänitutkimusta raskaana oleville. Vielä toiset 20 viikkoa jäljellä, ja ilman, että näkisin vauvaa ultrassa!

Kumpaa sukupuolta sinä arvelit vauvasi olevan? Oliko arvelusi sukupuolesta sama kuin rakenneultrassa tehty arvio?