Keskiraskauden alkaessa alkuraskauden pahoinvointioireet sekä väsymys alkoivat hellittää ja olo oli huomattavasti energisempi. Vaikka olin nähnyt pienokaisemme ultraäänitutkimuksessa, tuntemukset olivat silti hieman epätodelliset. Vauvan tulo tuntui vielä kaukaiselta asialta, mutta raskaus eteni siitä huolimatta uusin tuntemuksin.

Neljännen raskauskuukauden oireita 

Neljännellä raskauskuulla rinnat olivat kovat ja herkät. Vatsassa tuntui toisinaan pientä nipistelyä, ja pelkäsin sen tarkoittavan keskenmenoa. (Jälkikäteen arvioituna kyse oli ehkä kuitenkin kohdun kasvamiseen liittyvistä tuntemuksista.) Raskaus ei vielä näkynyt ulospäin, mutta vatsaa turvotti varsinkin iltaisin. Näillä viikoilla aloin metsästämään äitiysvaatteita. Ensimmäisenä otin käyttöön mammahousut juurikin turvotuksen takia. Tavallisten housujeni vyötärösauma tuntui tulevan jotenkin väärään kohtaan, vaikkei varsinaista vauvamahaa vielä ollutkaan. 

Joinain päivinä olin niin virkeä, että unohdin olevani raskaana! Jaksoin pyöräillä ja käydä kuntosalilla. Koitin harrastaa liikuntaa edes vähän joka viikko. Raskauden vuoksi nopeita liikkeitä ja kaatumisvaaran sisältävät lajit olivat tietysti poissuljettuja. Salilla välttelin vatsalihasliikkeitä, mutta muiden lihasryhmien harjoitteita tein tässä kohtaa raskautta vielä melko normaalisti. 

Raskaudesta kertominen ja kyselyt sukupuolesta

Ensimmäisen ultraäänitutkimuksen jälkeen uskalsimme alkaa kertoa raskaudesta sukulaisille ja ystäville. Neljännellä raskauskuulla kerroimme tulevasta perheenlisäyksestä lähes kaikille lähimmille ihmisille. Osalle tutuista uutinen tuli yllätyksenä ja osa taas arvasi asian ennen kuin ehdin edes kertoa. Eräs ystävä arvasi raskauteni kaupan juustohyllyllä, kun yritin kuumeisesti etsiä salaattiin sopivaa pastöroitua juustoa! Monet tutut kyselivät tässä kohtaa lapsen sukupuolta. Sukupuolen saa kuitenkin halutessaan tietää vasta toisessa ultraäänitutkimuksessa raskauden ollessa puolivälissä. 

Alkuraskaudessa minulla oli tunne, että lapsi olisi tyttö, mutta tunne vaihtui ja tässä kohtaa raskautta ajattelin tulevan lapsen olevan poika. Maailma on pullollaan erilaisia poppakonsteja ennustaa syntymättömän lapsen sukupuolta, ja itsekin sorruin tiirailemaan nub-teoriaa. Sen mukaan lapsen sukupuolen voi kertoa ultraäänikuvien perusteella katsomalla genitaalikyhmyn kulmaa suhteessa sikiön selkärankaan. En kuitenkaan osannut tulkita ultraäänikuvia, joten lapsen sukupuoli jäi vielä mysteeriksi. Ristiriitaisesti olin kuitenkin samaan aikaan sitä mieltä, että en välttämättä haluaisi tietää sukupuolta ollenkaan ennen syntymää.

Ensimmäiset liikkeet!

Raskausviikolla 16 koin ehkä ihanimman “raskausoireen”, nimittäin tunsin ensimmäiset liikkeet! Aluksi epäröin, oliko kyseessä todella vauvan liikkeet. Ultrassa oli todettu istukkani olevan kohdun etuseinämässä, jonka vuoksi liikkeiden tunteminen olisi haastavampaa. Mutta samojen tuntemusten tullessa yhä uudestaan ja voimistuen, oli pakko uskoa. Vatsassani tuntui siltä, kuin siellä olisi lentää liihotellut perhonen. Lisäksi tuntui kuin joku olisi kevyesti koputtanut vatsani pintaa sisäpuolelta.

Liikkeiden tunteminen oli ihanaa, ja tietyllä tapaa teki vauvantulosta paljon konkreettisempaa. Useimmat sukulaiset ja lähimmät ystävät myös tiesivät raskaudesta, joten lapsen tuloon liittyvistä asioista pystyi keskustelemaan muidenkin kuin oman miehen kanssa. Tässä vaiheessa tein ensimmäiset hankinnat: ostin itselleni äitiysvaatteita ja sain tutuilta heidän lapsilleen tarpeettomiksi jääneitä vauvatarvikkeita. 

Millä raskausviikolla tunsit ekat liikkeet ja millaisilta ne tuntuivat?