8. raskauskuukausi oli selkeästi jo loppuraskautta. Vatsa oli kasvanut vieläkin isommaksi ja aiheutti haasteita käytännön elämässä. Raskausvaivoja tuli lisää ja aloin ymmärtää, miksi loppuraskaudesta puhutaan tukalana aikana. Toisaalta tunsin oloni melko hyväksi ja jollain tavalla hehkuvaksi.

8. raskauskuukausi tuo haasteita tekemiseen

8. raskauskuukauden alussa rv 29 ja rv 30 olo oli vielä melko pirteä ja hehkeä. 7. ja 8. raskauskuukausi olivat itselleni “naisellisen hehkun” aikaa; tunsin olevani kaunis ja esimerkiksi hiukset tuntuivat tosi paksuilta ja kiiltäviltä. En ole aiemmin ollut kovin kiinnostunut meikkaamisesta tai kampauksien tekemisestä, mutta nyt halusin huolehtia ulkonäöstäni ja olla stereotyyppisella tavalla naisellinen. Raskaushormonien aiheuttamaa kenties?

8. raskauskuukaudella raskausvaivat alkoivat kuitenkin pahentua ja raskaus oli selvästi etenemässä loppua kohti. Kasvanut vatsa aiheutti paljon haasteita käytännön elämässä: törmäilin vatsani kanssa esimerkiksi kylpyhuoneen lavuaarin reunaan. Kengännauhojen solmiminen alkoi käydä mahdottomaksi. Lisäksi bussissa matkustaminen pelotti: ruuhkabussissa oli vaikeaa päästä ulos ja äkkijarrutusten mahdollisuus ahdisti. 

Vauva liikkui tosi paljon. Liikkeet eivät sattuneet, paitsi silloin, jos hän potki kylkiluihin. Välillä tein iltaisin liikelaskentaa, jos tuntui, että vauva oli päivällä liikkunut vähemmän. 8. raskauskuukausi toi mukanaan raajojen turvotuksen: jalkapöydät ja sormet turposivat iltaa kohden. En käyttänyt enää sormuksia ja hankin kengät, jotka sai helposti pujotettua jalkaan ja johon myös turvonneet jalkani mahtuisivat. Pelkäsin turvotuksen olevan merkki raskausmyrkytyksestä. Neuvolakäynnillä tehtyjen virtsatestien ja verenpainemittauksien tulokset olivat kuitenkin normaalit. 

Liikunnan harrastaminen 8. raskauskuukaudella

Kasvanut vatsa alkoi kipeyttää alaselkää. Rauhalliset joogaliikkeet helpottivat kipuja jonkun verran ja käveleminen auttoi myös. Lisäksi käveleminen helpotti jalkojen turvotusta, kun taas paikallaan istuminen ja makoilu pahensivat vaivaa. Turpoaminen näkyi myös vaa’alla: paino alkoi nousta enemmän kuin aiempina kuukausina. Painonnousu stressasi minua, vaikka yritin ajatella, että kyse on nimenomaan nesteen kertymisestä, joka lähtisi kyllä synnytyksen jälkeen pois.

8. raskauskuukausi oli kevyen liikunnan aikaa. Vielä 7. raskauskuukaudella olin käynyt salilla treenaamassa, mutta nyt jouduin jättämään salitreenit pois. Lähes kaikki liikkeet tuntuivat jollain tavalla vatsassa, vaikka kuinka yritin keskittyä tekemään liikkeen vain kohdelihaksilla. Jaksaminen oli todella vaihtelevaa. Joinain päivinä saatoin kävellä yhteensä yli 10 kilometriä, kun taas toisina päivinä lähinnä makoilin. Joogassa kävin 1-2 kertaa viikossa. 

Kävelytahtini hidastui entisestään. Heti kun yritti kävellä reippaammin, alkoi tulla harjoitussupistuksia. Lisäksi hengästyin todella nopeasti. Vauva liikkui myös samaan aikaan kun minäkin, mikä monesti tuntui pakottavalta pissahädän tunteelta. (Mietin, että tämänkö takia raskaana olevat ravaavat usein vessassa?) 

Eräällä joogatunnilla nukahdin loppurentoutukseen ja havahduin kuullessani oman kuorsaukseni (kuinka noloa!). Kävellessäni kotiin päin joogatunnilta, minulle tuli jatkuvia harjoitussupistuksia ja liitoskipuja. Liitoskivut tuntuivat siltä, kuin tökittäisiin jollain terävällä esineellä häpyluuhun. Joskus ne tuntuivat myös siltä, kuin joku pistäisi sukkapuikolla alakertaan. Pistävää ja viiltävää kipua siis. 

En pystynyt kävelemään yhtään ja lopulta soitin miehen hakemaan minut autolla kotiin. Kivut menivät illalla levätessä ohi, mutta säikähdin niin pahasti, että päätin joogatuntien olevan nyt ohi. Seuraavana päivänä kipuja ei ollut, eli selvisin säikähdyksellä. 8. raskauskuukauden lopulla selällään makaaminen tasaisella alustalla ei enää onnistunut, joten joogaharrastuksen lopettaminen oli ihan fiksu valinta tästäkin näkökulmasta.  

Vauvatarvikkeiden hankintaa ja babyshower -juhlat

Tässä kohtaa olin hankkinut tai saanut melkein kaikki vauvatarvikkeet. Isommista hankinnoista vain vaunut puuttuivat, mutta stressasin niiden hankintaa. Vaunujen valinta oli vaikeaa, koska minulla ei ollut aluksi minkäänlaista käsitystä siitä, mitä ominaisuuksia vaunuissa olisi hyvä olla. Mies alkoi onneksi kiinnostua enemmän vauvalle tehtävistä hankinnoista, ja niinpä kävimme lastentarvikeliikkeissä yhdessä testailemassa erilaisia vaunuja. 

Ystäväni oli kysynyt minulta luvan babyshower -juhlien järjestämiseen. Tiesin siis, että minulle järjestetään juhlat, mutta ajankohta oli yllätys. Olin odotellut juhlia jo muutaman viikon, mutta vihdoin rv 30 minut yllätettiin! Oli tosi mukavaa kokoontua ystävien kanssa vielä ennen vauvan syntymää ja höpistä vauvaan liittyvistä asioista. Juhlien aluksi minua hemmoteltiin hieronnalla, jonka ansiosta nukuinkin seuraavan yön todella hyvin.

8. raskauskuukauden lopulla yöunet paranivat hieman, vaikka stressasinkin vauvatarvikehankintoja ja työasioita. Nukuin kyljellään iso tyyny jalkojeni välissä ja heräsin aina, kun piti vaihtaa asentoa. Kokosimme jo vauvan sängynkin valmiiksi, mutta silti minua ahdisti tekemättömät asiat. En halunnut jättää asioiden hoitamista äitiyslomalle, sillä en voinut olla varma, että kykenisin enää silloin tekemään valmisteluja.

Jälkikäteen tarkasteltuna olen iloinen, että hoidin valmistelut ennen vauvan tuloa. Esimerkiksi kaappien järjestelyä yms. olisi kuitenkin voinut ihan hyvin tehdä myös vauvan synnyttyä. Eli stressasin asiasta liikaa.

8. raskauskuukausi + työnteko = huh huh!

8. raskauskuukausi tarkoitti minulle myös paluuta töihin muutamaksi viikoksi. Äitiysloma alkaa viimeistään viisi viikkoa ennen laskettua aikaa. Sen voi aloittaa myös aiemmin, mutta silloin äitiysrahakausi lyhenee loppupäästä saman verran. Tämän vuoksi suunnittelin itse jääväni äitiyslomalle rv 35, jotta äitiyspäivärahaa riittäisi lapsen synnyttyä mahdollisimman pitkälle. 

Työkaverit suhtautuivat kivasti raskauteeni ja joka päivä juttelin sekä työkavereiden että asiakkaiden kanssa jostain vauvoihin liittyvästä. Työnteko viimeisillään raskaana olevana oli kuitenkin melko rankkaa. Joka päivä töiden jälkeen otin pienet nokoset ja töissä yritin levähtää aina kun mahdollista. En voinut juosta tai kävellä reippaasti, mikä kiireen ollessa päällä rajoitti tekemistäni melkoisesti. Viimeisillään raskaana oleva työntekijä vaati kyllä työkavereilta hieman joustoa; keskityin enimmäkseen rauhallisiin, paikallaan suoritettaviin työtehtäviin. 

Halusin saada ensimmäisestä raskaudestani muistoksi tyylikkäät valokuvat, ja tässä jutussakin olevat valokuvat otettiin rv 31. Luin, että raskauskuvia ei kannata jättää ihan viimeisille viikoille, sillä silloin vatsan pyöreys on jo laskeutunut. 8. raskauskuukaudella vauvamaha on vielä pystyssä ja pyöreimmillään. Kuvista tulikin mielestäni ihania ja olen onnellinen, että ne otettiin. Muutoin raskausajasta ei hirveästi kuvia tullutkaan otettua, mikä hieman harmittaa näin jälkikäteen.

8. raskauskuukausi alkoi hehkeydellä ja “naisellisella säteilyllä”, mutta rv 32 alkoi tulla jo loppuraskauden tukaluus tutuksi. Huomasin ensimmäiset raskausarvet alavatsassa, mikä masensi minua. Olin käyttänyt raskausarpivoidetta keskiraskaudesta lähtien, mutta ilmeisesti vatsa kasvoi tässä kohtaa niin paljon, että iho ei pysynyt kasvun tahdissa. Tässä kohtaa painoa oli tullut noin 9 kg ja vyötärön ympärys oli kasvanut noin 22 cm normaalimitoista. Lantiolle ja rintoihin oli myös tullut pari senttiä lisää verrattuna 7. raskauskuukauden mittoihin.

Tuliko sinulle raskausarpia? Käytitkö jotain raskausarpiin tarkoitettua tuotetta?