Epäuskoa ja väsymystä

Alkuraskaudessa minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten raskausviikot lasketaan tai millä viikoilla itse tuolloin olin. Jälkikäteen pystyn sanomaan, että oikeasti sain positiivisen tuloksen raskaustestistä raskausviikolla 5. Ensimmäiset raskausviikot kuluivat siis autuaan tietämättömänä asiasta.

Neuvola-aika oli vasta raskausviikolla 8, ja odottaminen tuntui tuskastuttavan pitkältä. Alkuraskaudessa on mahdollista käydä varhaisajan ultrassa. Päätin kuitenkin olla menemättä, koska minulla ei ollut hajuakaan millä raskausviikoilla olin ja jotenkin tuntui järkevämmältä pysyä tässä kohtaa jalat maassa liian intoilun sijaan. Päätökseen vaikutti myös raha: alkuraskauden ultraäänitutkimus on ainakin omassa kotikaupungissani omakustanteinen. 

Mietin näillä viikoilla useasti, että olenko muka oikeasti raskaana. Eräänä aamuna pohtiessani aamupalapöydässä ääneen tätä asiaa, vastapäätä istuva mieheni vilkaisi minua, siirsi sitten katseensa yöpaidan alta törröttäviin tisseihini ja tokaisi: “Kyllä sä oot raskaana”. Rintojen turvotus ja aristaminen oli yksi ensimmäisistä ja selkeimmistä “raskausoireista”, joita itselläni oli.

Alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys

Alkuraskaudessa monet kärsivät pahoinvoinnista etenkin aamuisin. Itse en sanoisi kärsineeni varsinaisesti pahoinvoinnista (en esimerkiksi oksentanut kertaakaan), mutta olo oli kyllä etova ehkä noin parin-kolmen viikon ajan juuri toisen ja kolmannen raskauskuukauden aikana. Tällöin ei tehnyt juurikaan mieli syödä ja muutamina päivinä olo tuntui kuin olisin ollut merisairas.

Hajuaisti tarkentui ja tietyt hajut tuntuivat todella voimakkailta tai jopa kuvottavilta. Minua ällötti muun muassa työkaverin vartalosuihkeen tuoksu (jota en aiemmin ollut edes haistanut) sekä raa’an kaalin haju työpaikan lounaalla.

Etovan olon takia oli vaikeaa syödä normiruokaa, joten etenkin iltaisin söin aika hiilaripitoisesti hedelmiä ja riisikakkuja. Ja tietysti myös karkkia. Karkinsyönnissä tosin harmitti suunnattomasti se, ettei raskausaikana suositella salmiakin syömistä, ja tietenkin lempparikarkkipusseissani oli mukana myös salmiakkia. Salmiakin lisäksi ikävöin meetwurstia ja sushia.

Alkoholia en ihme kyllä kauheasti kaivannut, mutta pelkäsin juomattomuuteni paljastavan raskauteni muille. Tosin toiselle raskauskuukaudelle sattuneessa kaveriporukan illanvietossa onnistuin hakemaan tiskiltä alkoholitonta olutta muiden huomaamatta!

Voimakkain raskausoire itselläni oli suunnaton väsymys, joka alkoi noin raskausviikolla 7. Työpäivän jälkeen en jaksanut muuta kuin maata sohvalla. 12 tunnin yöunetkaan eivät tuntuneet riittäviltä. Minulla ei ollut hitustakaan energiaa esimerkiksi liikunnan harrastamiseen, ja välillä pelkäsinkin ylimääräisten kilojen kertymistä. Yritin pysyä positiivisena ja hyväksyä väsymyksen osana raskauden kulkua, mutta kyllä minua silti välillä ahdisti: olisinko koko raskausajan yhtä väsynyt tai jopa väsyneempi?

Mitä tapahtui ekalla neuvolakäynnillä

Ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä tutustuimme miehen kanssa sähköiseen neuvolakorttiin. Perustietojen lisäksi korttiin piti täydentää omat ja lähisukulaisten mahdolliset vakavat sairaudet sekä täyttää kyselyjä koskien päihteiden käyttöä ja ruokavaliota. Ensimmäinen neuvolakäynti jännitti.

Minut vastaanotti sama hoitaja, joka oli vastannut puheluuni kolmea viikkoa aiemmin. Onneksi hän vaikutti mukavalta ja tuntui helpolta puhua hänen kanssaan. Kävimme läpi tekemämme kyselyt ja perustiedot, ja sain ohjeita liittyen ruokavalioon. Tästä eteenpäin antaisin aina neuvolakäynnin aluksi omatoimisesti virtsanäytteen ja mittaisin verenpaineen sekä painon.

Hoitaja teki minulle lähetteet laboratorioon ja varasi ajan ultraan kolmannelle raskauskuukaudelle. Syntymän laskettu aika määritetään neuvolassa edellisten kuukautisten ja kuukautiskierron pituuden perusteella. Minun tapauksessani tämä ei ollut ihan helppo juttu: kuukautiskiertoni oli hieman epäsäännöllinen ja lisäksi tiesin päivän, jolloin olimme jättäneet ehkäisyn pois. Tietokoneen antama arvio lasketusta ajasta ei siis voinut pitää paikkaansa, ja pohdimmekin yhdessä todennäköisempää päivämäärää. Lopullisesti laskettu aika selviäisi sitten ultraäänessä, mutta nyt tiesin ainakin suunnilleen, millä raskausviikoilla olin menossa.

Oloni ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen oli hieman varmempi, sillä tiesin mitä seuraavaksi olisi odotettavissa. Neuvolakäyntejä olisi noin kerran kuukaudessa ja parin viikon päästä menisin verikokeisiin. Olin kuitenkin todella hämmästynyt siitä, ettei raskaana olemistani testattu millään tavalla! Ainoa varma todiste raskaudestani oli siis edelleen kotona tekemäni, apteekista ostettu raskaustesti.