9. raskauskuukausi ei olekaan viimeinen, vaan sitä seuraa vielä 10. raskauskuukausi! Viimeiset viikot ennen synnytystä olivat rauhoittumisen ja synnytykseen valmistautumisen aikaa. Raskausoireet saavuttivat huippunsa ja saivat minut toivomaan vauvan pikaista syntymistä, mutta toisaalta mieli ei ollut vielä aivan valmis synnytykseen. 10. raskauskuukausi tuntui sujuvan paljon hitaammin kuin sitä edeltäneet raskauskuukaudet!

10. raskauskuukausi alkoi loistavasti, paitsi että…

Olin jäänyt äitiyslomalle rv 35 ja tottunut kotona olemiseen. Päivät olivat vaihtelevia: joinain päivinä jaksoin touhuta melko paljon, kun taas jotkut päivät menivät ihan kokonaan lepäämiseen. Touhukkaasta päivästä piti yleensä palautua seuraava päivä. Kotona oli ihan mukavaa olla. Keskityin omiin harrastuksiini ja näin muutaman kerran viikossa tuttuja, jotta en ihan mökkihöperöityisi. 

10. raskauskuukausi alkoi hyvävointisena. Rv 37 ja rv 38 olo oli pääasiassa hyvä, paitsi osa päivistä tuntui menevän “sumussa” univelan takia. Heräsin yöllä joka kerta, kun piti kääntää kylkeä, sillä ison vatsan kanssa kääntyminen oli hankalaa. Lisäksi jouduin joinain öinä käymään vessassa. Aloin myös yhä useammin herätä keskellä yötä kello 2-3 välillä. Silloin siirryin sohvalle lukemaan kirjaa ja nukahdin uudestaan vasta aamulla.  

Koti oli jo melkolailla järjestelty, mutta silti stressasin asioista, jotka olivat vielä keskeneräisiä. 10. raskauskuukausi toi kuitenkin tietynlaisen rauhan: vauva syntyy elämääni, jossa tulee aina olemaan jotain keskeneräistä, joten ei haittaa, vaikka kaikki ei olisi täysin valmista synnytyksen koittaessa. Minulle tuli myös luottamus siihen, että synnytys tulee sujumaan hyvin ja että mieheni osaa kyllä tukea minua.

Yölliset supistukset rv 38 – jännitys tiivistyy!

Rv 38 lopulla raskausoireet alkoivat selvästi pahentua ja olo muuttua tukalaksi. Vauvan liikkuminen ahtaassa tilassaan oli ikään kuin möngerrystä, joka teki välillä kipeää. Arpivoiteesta huolimatta vatsaani tuli runsaasti raskausarpia näillä viimeisillä viikoilla, ja vatsanahka tuntui niin kireältä, että pelkäsin sen oikeasti repeävän. 

Jalkojen turvotus muuttui kokoaikaiseksi, eikä kävely juurikaan enää auttanut. Jalkoihini mahtuivat enää yhdet kengät. Koitin hillitä herkkujen syömistä, mutta siitä huolimatta painoa kertyi pelkästään 10. raskauskuukauden aikana 5 kg! Yritin myös tehdä raskaana oleville sopivia treeniliikkeitä kotona, mutta kevytkin treeni tuntui todella raskaalta. 

Eräänä yönä raskausviikolla 38 heräsin supistuksiin yöllä. Pelonsekaisen innostuksen vallassa aloin kellottaa supistuksia, mutta ne lopahtivat parin tunnin jälkeen. Supistukset eivät myöskään olleet kovinkaan kipeän tuntuisia. Mutta jotain oli selvästi tapahtumassa! Viikon päästä rv 39 yöllisiä supistuksia tuli taas, ja tällä kertaa ne olivat vähän kipeän tuntuisia. Supistukset kuitenkin lopahtivat muutaman tunnin päästä. Joinain öinä tunsin myös kuukautiskivun tyylistä jomotusta alavatsassa.

Syntyykö vauva ennen laskettua aikaa vai ei?

Ensimmäisten yöllisten supistusten tullessa rv 38 minulla oli sisimmässäni tunne, että en halua vielä synnyttää, vaikka olinkin innoissani supistuksista. Rv 39 tulleiden kipeiden supistusten lopahdettua olin pettynyt, että synnytys ei alkanutkaan. Olisin halunnut jo saada vauvan syliini ja päästä eroon pahenevista raskausoireista.

Olin veikannut etukäteen, että vauva syntyisi ennen laskettua aikaa. No, laskettu aika tuli ja meni. Aloin pelätä, että synnytys ei alkaisikaan luonnollisesti, vaan se jouduttaisiin käynnistämään. Mikäli vauva ei olisi syntynyt vielä rv 42, saisin kutsun sairaalaan yliaikaiskontrolliin. 

Rv 40+2 verenpaineeni alkoi nousta ja koin näköhäiriöitä yöllä ollessani valveilla. Lisäksi tunsin paineen tunnetta ylävatsalla. Säikähdin ja menin seuraavana aamuna sairaalaan tarkistuttamaan tilanteen. Verenpaineen nousu, näköhäiriöt sekä vannemainen puristava tunne vatsassa voivat olla oireita raskausmyrkytyksestä eli pre-eklampsiasta. 

Sairaalassa verenpainettani mitattiin, minulta otettiin verikokeita, vauvan sydänäänet tarkistettiin ja lisäksi tein virtsatestin. Lääkäri teki sisätutkimuksen, mikä sattui ihan hirveästi. Kohdunsuu ei ollut vielä auennut. Vauvan sydänäänet olivat hyvät. Verenpaineeni oli pahimmillaan noin 145/100, mikä itselleni oli huima lukema, mutta loppuraskaudessa verenpaineen nouseminen on yleistä. 

Pääsin sairaalasta kotiin, sillä testit eivät antaneet viitteitä pre-eklampsiasta. Kävin kuitenkin tekemässä ylimääräisiä verenpainemittauksia ja virtsatestejä neuvolassa varmuuden vuoksi.

Odottavan aika on niin pitkä, varsinkin kun kyse on viimeisillään raskaana olevasta naisesta. Koska vauva oikein syntyisi?!

Millaista oli olla sairaalassa vastasyntyneen kanssa? Lue lisää tästä!