9. raskauskuukausi tarkoittaa raskausviikkoja 33-36, eli synnytykseen on vielä yli kuukausi aikaa . Monet ajattelevat, että 9. raskauskuukausi tarkoittaa synnytyksen olevan ihan lähellä. Näin ei kuitenkaan ole (lukuun ottamatta ennenaikaisia synnytyksiä), sillä raskauskuukausia ei lasketa kuten kalenterikuukausia. Synnyttäminen oli kuitenkin itselläni mielessä selkeästi enemmän kuin aiemmin. Jälkikäteen sanoisinkin, että tässä kohtaa raskautta aloin henkisesti valmistautumaan tulevaan synnytykseen.

Äitiysvapaan alku ja raskausoireet 9. raskauskuukaudella

9. raskauskuukausi kului alkuun vielä töissä, jossa pyrin välttelemään raskaita hommia ja nopeaa liikkumista. Jäin äitiysvapaalle rv 35, jolloin äitiysvapaa viimeistään alkaa. Vapaalle jäätyäni olin helpottunut, sillä työ oli melko fyysistä. Kotona pystyin lepäämään aina kun olo sitä vaati. Minulla ei ollut varsinaisesti ikävä takaisin töihin, mutta toki mietin, miten työkavereilla menee ja mitä työpaikalla tapahtuu. 

Rv 35 oli neuvolalääkärin vastaanotto. Lääkäri teki sisätutkimuksen, ja totesi kohdunkaulan olevan vielä normaalin pituinen. Lyhentynyt kohdunkaula enteilisi synnytystä. Paikat olivat kuitenkin hieman pehmenneet ja vauva oli raivotarjonnassa (eli pää alaspäin). Lääkäri teki ultraäänitutkimuksen neuvolan antiikkisella laitteella, jonka kuvasta ei meinannut saada mitään selvää. Hän ei kuitenkaan antanut mitään kokoarviota vauvasta. Koska kyseessä oli viimeinen lääkärikäynti ennen synnytystä, en saisi siis vauvasta kokoarviota ollenkaan! Ehkä kokoarvio annetaan sitten vain jollain tavalla riskitapauksille, tai jotain?

Rv 33-36 vointini oli suht hyvä. Toki oli päiviä, jolloin väsytti enemmän ja lähinnä lepäilin. Tein kuitenkin paljon kävelylenkkejä ja järjestelin kotona kaappeja. Kävely helpotti jalkojen turvotusta, joka alkoi olla jokapäiväistä. Nukkumisesta tuli jälleen haastavaa siksi, että vatsanahkaa kiristi. Kyljen vaihtaminen piti tehdä varovaisesti, tai muutoin tuntui siltä, kuin vatsa repeäisi. Raskausarpia tuli varsinkin vatsaan vasemmalle puolelle, sillä siellä vauva eniten hengaili.

Vauvan liikkeet näkyivät ihan kunnolla vatsan pinnalta ja veikkailimme, oliko pinnasta ulospäin työntyvä kuhmu jalka vai käsi. Vatsa oli kireä pallo ja syöminen tuntui välillä vaikealta, kun olin niin “täynnä vauvaa”. Valkovuoto runsastui entisestään. Muutaman kerran pelkäsin lapsiveden menneen, vaikka kyse olikin vain valkovuodosta. Vessassa piti käydä useammin, sillä varsinkin silloin, kun vauva liikkui samaan aikaan kun itse kävelin, tuntui kuin rakko halkeaisi.

9. raskauskuukauden lopulla painoni oli noussut noin 11 kg. Lantion ympärys oli kasvanut 4 cm ja rintojen noin 10 cm! Imetysliivejä ei siis todellakaan kannata hankkia vielä alkuraskaudessa, kuppikoko vaihtuu raskauden edetessä. Kaikista isoin kasvu oli tapahtunut vyötärön ympäryksessä, joka oli kasvanut noin 25 cm verrattuna ennen raskautta olleeseen ympärysmittaan. Eipä ihme siis, että vatsanahka tuntui tosi kireältä.

9. raskauskuukausi tarkoitti synnytykseen valmistautumista

Olimme hankkineet tai saaneet suurimman osan vauvatarvikkeista jo tässä kohtaa raskautta. Metsästin vielä yksittäisiä juttuja, kuten sopivaa hoitolaukkua sekä kylpyammetta. Kotona kaikki alkoi olla suunnilleen valmista vauvaa varten. Äitiysvapaalle jäätyäni aloin neuloa paria vauvanvaatetta. Vaikka en tee usein käsitöitä, niin halusin silti, että lapsellani olisi edes pari itse tekemääni vaatetta. Ajattelin myös, että en kuitenkaan ehtisi neuloa niitä vauvan synnyttyä, joten ne pitäisi tehdä tässä vaiheessa (ja olin oikeassa, näin jälkihuomautuksena).  

Raskaus tuntui kuluneen todella nopeasti, vaikka positiivisen raskaustestin tekemisestä oli mennyt jo seitsemän kalenterikuukautta. Minulla oli tunne, että lapsi saattaisi syntyä ennen laskettua aikaa, joten halusin kaiken olevan valmista varmasti hyvissä ajoin. Synnytys kuitenkin jännitti minua, ja viivyttelin sairaalakassin pakkaamista. Halusin, että vauva syntyisi, mutta ei kuitenkaan ihan vielä. En ollut vielä henkisesti valmis synnyttämään.

Neuvolalääkäri oli todennut, että mitään estettä alatiesynnytykselle ei olisi. Olin helpottunut tästä tiedosta, sillä oma pelkoni oli synnytys sektiolla. Toivoin alatiesynnytystä ja että synnytys lähtisi käyntiin luonnollisesti ilman käynnistämistä sairaalassa. Pelkäsin, mitä tapahtuisi, jos synnytys ei etenisikään toivotulla tavalla. Menisinkö paniikkiin? Jäisinkö tunnetasolla yksin vaikeassa tilanteessa? Juttelimme miehen kanssa toiveistani synnytystä koskien ja purimme pelkojamme. 

Äitiyspakkaus ja isyyspakkaus

Saimme paljon vauvanvaatteita ja tarvikkeita käytettynä tutuilta. Tein listan vauvatarvikkeistamme ja vertasin sitä äitiyspakkauksen sisältöön. Vertailun perusteella totesin, ettei meidän olisi järkevää ottaa äitiyspakkausta, sillä olimme saaneet jo useimmat äitiyspakkauksessa olevat asiat muualta. Arvostan suuresti tätä avustusta tulevalle vauvalle, joten oli hieman outoa ja surullistakin, kun emme pakkausta sitten ottaneetkaan. Äitiyspakkauksen sijaan valitsimme rahallisen avustuksen, joka oli 170 euroa. 

Tästä huolimatta askartelin miehelle “isyyspakkauksen”. Raskausaikana kaikki pyörii aikalailla odottavan naisen ympärillä, joten halusin osoittaa, että tuleva isä on myös tärkeä. Päällystin laatikon kauniilla paperilla ja kirjoitin kortin, jossa kerroin ajatuksiani ja tunteitani. Kortissa oli myös “virallinen osuus” vähän niin kuin Kelan päätöksissä on: “Teille on myönnetty isyyspakkaus” jne. 

Kokosin pakkaukseen vauvanhoitoon liittyviä juttuja, mutta myös miehelle itselleen tarkoitettuja asioita, kuten uuden t-paidan, lahjakortin hierojalle sekä herkkuja. Vauvanhoitoon liittyviä tavaroita olivat muun muassa harsoliina, kosteuspyyhkeet, pehmolelu, kylpyankat, tuttipullo sekä pari tölkkiä äidinmaidonkorviketta. Korttiin oli kirjoitettu huumorihenkiset selitykset tavaroiden käyttötarkoituksista. Mies oli lahjasta yllättynyt ja iloinen. Herkut tosin taisivat tulla syödyiksi jo ennen vauvan syntymää! 

Annoitteko te toisillenne lahjoja vauvan tulon kunniaksi?