Yksi vauva-arjen isoimpia haasteita on mielestäni ennustamattomuus. En tiennyt, koska vauva esimerkiksi herää päiväuniltaan tai on nälkäinen. Usein omat tekemiseni keskeytyivät vauvan herätessä päiväuniltaan, enkä saanut edes syötyä tai käytyä vessassa rauhassa. Tämä ahdisti minua ja ajattelin, että asialle täytyy tehdä jotain. Halusin jonkinlaista ennustettavuutta päiviin vauvan kanssa. Halusin päivärytmin, jotta tietäisin, milloin ja mitä päivän aikana tapahtuu.

Vauva ei tiedä yön ja päivän eroa

Oman ahdistukseni lisäksi päiväaikatauluun siirtymiseen vaikuttivat vauvan tarpeet. Halusin varmistaa, että vauva nukkuu tarpeeksi päivällä sekä saisi hyvät yöunet. Olin kuullut monilta pienten lasten vanhemmilta, kuinka lasten nukkumisessa on haasteita ja että yöt ovat rikkonaisia vielä monilla taaperoikäisilläkin. Pelkäsin, että meille kävisi samoin ja niinpä halusin alusta asti toteuttaa vauvani kanssa hyviin yöuniin johtavia tapoja. 

Beiben syntymästä asti noudatimme tiettyä sääntöä nukkumisessa: päivällä valoa ja ääntä, yöllä pimeää ja hiljaista. Toisin sanoen beiben ollessa päiväunilla kodissamme saa olla valot päällä ja musiikki soimassa. Yöllä taas makuuhuoneessa on pimeää ja talossa hiljaista. Iltaisin teemme aina iltapesut ja viimeinen syöttö ennen yöunille menoa tehdään hämärässä. Beibe nukahtaa joko tissille tai sitten sänkyynsä tuutulaulun jälkeen (ihan joka ilta nukahtaminen ei toki suju näin helposti). 

Edellä mainittujen unirutiinien tarkoitus oli opettaa vauvalle yön ja päivän ero, joka on tärkeää hyvin nukuttujen öiden kannalta. Kun öisin herään syöttämään vauvaa, olemme hämärässä ja välttelen katsekontaktia vauvan kanssa. Vaipanvaihdot hoidetaan myös hämärässä. En juttele vauvalle ja pyrin hoitamaan hommat ripeästi. 

Aluksi tuntui kylmältä olla hiljaa vauvan äännellessä ja hymyillessä, mutta melko pian beibe omaksui toimintatavan. Hän alkoi nukahtaa heti syötyään tai makoili rauhallisesti sängyssään syötön jälkeen, kunnes noin 15 minuutin sisään nukahti uudelleen. Yöheräämisten kesto lyheni huomattavasti ja pääsimme nopeammin takaisin nukkumaan.

Onko päivärytmi tarpeellinen?

Olin pitänyt muutaman viikon päiväkirjaa vauvan päiväaikatauluista, ja huomannut tiettyjä säännönmukaisuuksia.

Lue vauvan ensimmäisten viikkojen rytmistä täältä!

Kun beibe oli reilun kahden kuukauden ikäinen, hänen vatsavaivansa alkoivat helpottaa. Illoista tuli tämän myötä rauhallisempia, ja niinpä ajattelin ajan olevan sopiva päivärutiinin opetteluun. 

Mieheni ei kuitenkaan ollut samaa mieltä päivärytmin tarpeellisuudesta. Hänen mielestään vauva saisi nukkua niin paljon kuin halusi, eikä hän halunnut herättää vauvaa päiväunilta. Yritin perustella päiväaikataulua eheämmillä yöunilla ja ennustettavimmilla päivillä. Lopulta päätimme testata asian. Vauva saisi nukkua yhden päivän ajan päiväunensa ilman, että puuttuisimme niiden kestoon. 

Tiedättehän sanonnan “älä herätä nukkuvaa vauvaa”? No, olen eri mieltä.

Tämän testipäivän aikana beibe nukkui muun muassa 3,5 tunnin mittaiset päiväunet, joilta hän heräsi vasta viiden aikoihin illalla. Seuraavana yönä hän heräsi tyypillisen kolmen kerran sijasta viisi kertaa ja lisäksi hän jäi aamuyöllä syötön jälkeen jokeltelemaan virkeänä. Tämän yön jälkeen myös mieheni ymmärsi, että säännöllinen päivärytmi voisi olla ihan hyvä juttu yöunien kannalta.

Aikataulu 3kk ikäisen vauvan päiväunille

Laura Anderssonin kirjoittaman Voit nukkua -kirjan (Atena, 2016) ja omien muistiinpanojeni lisäksi etsin tietoa ja malleja erilaisista vauvojen päiväunirytmeistä netin keskustelupalstoilta sekä The Baby Sleep Site -sivustolta. Näiden mukaan rakensin aikataulun, jonka arvelin sopivan arkeemme. 

7 Herätys

8.30 Päiväunet (45 min)

11 Päiväunet (1,5 – 2 h)

15 Nokoset (alle 60 min)

17.30 Nokoset (alle 60 min)

19.30 Iltapesut

20.30 Yöunille

Halusin, että päivissämme olisi kuitenkin jonkin verran joustavuutta. Niinpä tavoitteenani ei ollut opettaa beibelle minuutin tarkkaa aikataulua, vaan pidin aikoja ohjeellisina. Ei siis haitannut, jos päiväunille mentäisiinkin 30 minuuttia ennen tai jälkeen aikataulussa olevan ajan, kunhan päivän rytmi pysyisi muutoin suunnilleen samana.

Päivärytmin opettelua

Toteutimme päivärytmin opettelun miehen ollessa lomalla. Olin liian univeloissa jaksaakseni herätä kello seitsemältä, joten mieheni hoiti aamut ja sain nukkua pidempään yösyöttöjen jäljiltä. Herätys kello seitsemältä aamulla ei ollut päiväaikataulussa omasta toiveestani, vaan beibe heräsi usein aamuisin siihen aikaan ihan itse. 

Olin kirjoittanut aikataulun seinällä olevalle tussitaululle näkyviin. Koitimme noudattaa aikataulua mahdollisimman hyvin. Stressasin siitä, jos jotkut päiväunet eivät menneetkään aikataulun kanssa yksiin. Koitin muistuttaa itseäni siitä, että yksi lipsuminen aikatauluista ei pilaisi kokonaisuutta ja että huomenna olisi jälleen uusi päivä. Pidimme kuitenkin kiinni päiväunien kestoista: emme antaneet vauvan nukkua suunniteltua pidempään, vaan herätimme hänet lempeästi kun suunniteltu päiväuniaika tuli täyteen.

Miten päivärytmi toimii käytännössä

Ehdimme treenata päivärytmiä hieman yli viikon, ennen kuin mies palasi takaisin töihin. Minua jännitti, sillä olisin vastuussa aamuherätyksistä. Aamun ekat tunnit ovat tärkeitä koko loppupäivän kannalta. Jos jäisimme lojumaan sänkyyn puoleen päivään asti, menisivät iltapäivän päiväunikuviot aivan uusiksi, ja se voisi vaikuttaa seuraavien yöunien eheyteen. 

Olin kuitenkin turhaan huolissani aamujen sujumisesta. Puolentoista viikon aikana beibe oli omaksunut rytmin niin hyvin, että hän heräsi poikkeuksetta klo 6.45 – 7.15 välillä. Ensimmäiset päiväunet olivat pituudeltaan kellon tarkasti 45 minuuttia, ja beibe nukahti niille viimeistään hieman yli yhdeksältä aamulla. Keskipäivän unet sujuivat myös hyvin. Mikäli olimme vaunulenkillä, beibe nukkui yleensä niin sikeästi, että herättelin hänet noin kahden tunnin unien jälkeen. 

Iltapäivien uniaikatauluissa oli enemmän heittoa. Beibellä ei tuntunut olevan niihin selkeää rytmiä, joten tilanne vaihteli hieman päivittäin. Jos iltapäivän ensimmäiset nokoset kestivät tunnin, niin toiset saattoivat olla vain vartin. Jos taas ekat nokoset olivat lyhyet, niin beibe saattoi nukkua viimeisillä päiväunillaan jopa tunnin. Olennaisinta näytti olevan se, että päiväunia kertyi päivän aikana yhteensä maksimissaan neljä tuntia. Tämän enempää hän ei päiväunia nukkunut.

Image by FotoRieth from Pixabay

Miksi päivärytmin opettelu kannatti

Päivärytmin opetteleminen ja ylläpito oli alkuun raskasta, mutta toi niitä tuloksia, mitä siltä odotinkin. Päiviin, etenkin aamuihin, tuli selkeä struktuuri. Tiesin, milloin saisin rauhassa syödä tai tehdä omia juttuja. Treffien sopiminen kavereiden kanssa oli myös helpompaa. Pystyin suunnittelemaan tekemistä vauvan kanssa: tiesin esimerkiksi mihin aikaan kannattaisi lähteä perhekahvilaan moikkaamaan muita vauvoja.

Yösyötöt vähenivät kolmesta kahteen, ja lisäksi syöttöihin käytetty aika lyheni (tämä tosin johtuu varmasti osaltaan myös vauvan kehittymisestä). Puolentoista viikon ajan syöttöjä oli vain kerran yössä, mikä tuntui taivaalliselta – tosin parina yönä heräsin sitten itsekseni ihmettelemään asiaa ja tarkistamaan, että onhan beibellä kaikki hyvin. 

Päivärytmin ansiosta saimme vähitellen beiben nukkumaanmenoa aikaistettua. Aiemmin hän meni nukkumaan klo 22-23 välillä, mutta nyt hän meni nukkumaan viimeistään klo 21. Pisimmät unipätkät sijoittuvat aina yöhön, sillä päivällä hän nukkuu maksimissaan kahden tunnin päiväunia. Hän on myöskin väsynyt ennen iltayhdeksää, koska ei ole nukkunut liikaa päiväunia päivän aikana. 

Vauvat ovat yksilöitä, enkä sano, että tällainen päivärytmi sopisi kaikille. Koen sen kuitenkin helpottaneen meidän perheemme elämää. Pidän siitä, että voin suunnitella päivän kulkua ja tiedän jotakuinkin mitä milloinkin tapahtuu. Luulen myös, että beibemme yöunet olisivat rikkonaisemmat ilman tällaista aikataulutusta. 

Perhe ei voi elää loputtomiin täysin vauvan aikataulun ehdoilla, sillä osa aikatauluista tulee kodin ulkopuolelta. Väistämättä vauva sopeutuu jonkinlaiseen rytmiin ennemmin tai myöhemmin (monilapsisissa perheissä varmaan aiemmin kuin yhden lapsen perheissä). Mielestäni lapsentahtisuus ei kärsi, kun aikataulun suunnittelussa otetaan huomioon omalle vauvalle ominaiset heräämis- ja nukkumisajat. Esimerkiksi oma beibemme heräsi monesti itse aamuseitsemän aikoihin, joten otin sen suunnitellun aikataulumme perustaksi. 

Millaisia uniaikatauluja teidän 3kk ikäisillä vauvoillanne on? Millaisia nukkumiseen liittyviä tapoja teillä on?